|
Puolimatkat
luottavat rakastavaan Jumalaan
Pia Tiusanen
Totuudenetsijät löysivät sielunkumppaninsa Tapio ja Mia Puolimatkaa yhdistää intohimoinen suhtautuminen totuuteen. - Mikä on totuus? Oikeastaan koko elämäni on pyörinyt sen ympärillä lähtien siitä, mitä olen opiskellut ja tehnyt työkseni, Tapio Puolimatka toteaa. Lähdin aikoinani opiskelemaan filosofiaa, koska halusin varmistua totuudesta tutustumalla parhaimpiin kristinuskon vastaisiin argumentteihin. Näiden argumenttien heikkouksiin tutustuminen on johtanut yhä syvenevään vakaumukseen, että Kristus on tie, totuus ja elämä. Mia Puolimatka kertoo, että Jumala on Luoja ja Pelastaja, mutta hän on myös Kasvattaja, joka kasvattaa ja ohjaa omiaan. Mialle on aina ollut keskeistä löytää vastaus kysymykseen, mitä kasvatus aidoimmillaan on. Yksi osa kasvatusta koskevan totuuden etsintää oli kasvatustieteen väitöskirjan valmistaminen Helsingin yliopistoon. Tämän pohjalta hän myös kirjoitti kirjansa Psyykkinen terveys ja synnintunto (Uusi Tie 2006). Kaikki on Jumalan hallinnassa Tapio ja Mia Puolimatka eivät pelkää lastensa puolesta kulttuurissa, joka on vieraantumassa Jumalasta ja hänen ilmoituksestaan. Kulttuurin suunta ei ole itsestään selvyys, vaan sen suuntaa voidaan muuttaa. Tapio Puolimatka uskoo, että älyllisesti vapaa ilmapiiri, jossa kuitenkin ollaan kosketuksissa Jumalan sanaan, on lapsille hyväksi. Puolimatkoilla on tapana lukea Herran siunaus lasten mennessä nukkumaan. Iltarukouskin kuuluu asiaan. Perhe käy säännöllisesti seurakunnan jumalanpalveluksissa. Millaisen kuvan uskosta ja Jumalasta Puolimatkat haluaisivat välittää lapsilleen? - Koska Jumala on Luoja, kaikki elämän ulottuvuudet on tarkoitus aktivoida Jumalan kunniaksi. Koska Kristus on syntien sovittaja, ihmisen ei tarvitse pelätä omaa pahuuttaan, epäonnistumisiaan ja elämänsä katastrofeja. Kaikki on sovitettu ja Jumalan hallinnassa. Jumala pystyy kääntämään pahan hyväksi ja epäonnistumisen voitoksi, Tapio Puolimatka uskoo. - Vaikka Jumala johtaakin ihmisen vastoinkäymisiin, hän tekee sen rakkaudesta. Vastoinkäymiset palvelevat Jumalan korkeimpia päämääriä ja kehittävät ihmisen luonnetta. Kiivaudessaankin Jumala on armollinen, Mia Puolimatka lisää. Äidin sydämessä taisteltiin Tapio Puolimatka muistelee vieläkin ihmeissään, kuinka Mikael toi ensi kertaa kotiin tullessaan mukanaan erityisen Jeesuksen läsnäolon. Isä kokee erikoislaatuisen siunauksen myös mennessään vaikkapa jumalanpalvelukseen Mikaelin kanssa. Mia Puolimatka kuuli kuopuksensa vammasta päivää ennen suunniteltua keisarinleikkausta. Tieto oli shokki. Koska ultraäänitutkimuksessa kaikki näytti normaalilta, äiti epäili, että kyseessä oli väärä diagnoosi. Ei ollut. - Olin suuttunut ja pettynyt. Ajattelin aluksi, ettei minulla ole valmiuksia kohdata erityislapsen tuomia vaatimuksia. Sain kuitenkin paljon rohkaisua Raamatun sanoista, kun tulevaisuuden uhkakuvat ahdistivat ja painostivat. - Kun sisimmässäni käytiin sotaa, taisteltiin siitä, onko Jeesus sydämessäni valtaistuimella vai ei, uskonko Jumalan hyvyyteen vai en. Tapio Puolimatka huolehti lähinnä vaimonsa pärjäämisestä. Hänelle tieto lapsen vammasta ei ollut samanlainen isku kuin Mialle. - Minulla on vahva usko siihen, että mitä tahansa tapahtuu, siihen sisältyy Jumalan valtava rakkaus. Emme tiedä, mikä meille on parasta, hän toteaa ja lisää, että kyllä hänkin on kokenut jonkinlaista tuntemattoman pelkoa. Myös Mia Puolimatka uskoo, ettei mikään vastoinkäyminen voi kumota Jumalan kaikkivaltiutta ja hyvyyttä. - Ymmärsin, että samaa taistelua ovat käyneet miljoonat muutkin kristityt maailmassa. Minulla se taistelu käytiin tällaisessa asiassa. Minua on aina kiehtonut totuus kasvatuksesta, joten täytyihän Jumalan antaa minulle lisää haasteita. Ymmärsin, että kaksikymmentä vuotta aiemmin tiedostamani kutsumuksen tarina vain jatkui. Kaikki oli kohdallaan. Olin vain siirtymässä seuraavalle luokalle. - Jeesus on esikuvamme. Sovittajamme, pelastajamme ja lunastajamme on ristillä suostunut Jumalan tahtoon. Yhtä lailla minäkin voin luottaa siihen, että Jumala kantaa minua. Luovutin tietoisesti tahtoni Jumalalle sanoen: "Tapahtukoon sinun tahtosi." - Sen jälkeen koin, että syvä rauhan aalto laskeutui persoonani ytimeen. Pelko ja viha hävisivät. Jumala vuodatti sydämeeni sen rakkauden, jota tarvitsin uudessa tilanteessa. Mikael syntyi onneksi vasta tämän sisäisen taistelun jälkeisenä päivänä. Synnyttämisen hetkellä olin jo valmis vastaanottamaan Mikaelin syliini, Mia Puolimatka kertoo. Mikael antaa ja kaipaa tunnetta - Minun olisi aika vaikea tehdä tutkimustyötä, jos en voisi tehdä sitä perheen keskellä, koska tunnetasolla on kuluttavaa vain pohtia loogisia suhteita, Tapio Puolimatka kertoo. Hänelle on tärkeää voida työskennellä tunteellisessa ympäristössä. Työpöytä onkin samassa avoimessa tilassa kuin perheen olokeittiö. - Työni koostuu suurelta osin älyllisestä ponnistelusta. Mikaelin kaltainen lapsi luo olemuksellaan ympärilleen lepoa ja elämäniloa. Puolimatkat kokevat, että vaikka Mikaelin hoitaminen onkin työlästä, Mikael on samalla tuonut kappaleen taivasta maan päälle. Erityisiä taivashetkiä ovat olleet Terhi Hassisen ohjaaman vammaisten lasten musiikkileikkikoulun tapaamiset. - Jumalan kunnia on salattu Mikaelin kohdalla. Ylimääräinen kromosomi estää hänen normaalin kehityksensä. Downin syndrooma on tietyllä tavalla kuin maski, koska Mikaelin on tavallista vaikeampi ilmaista itseään kielellisesti. Mietinkin, mitä hän ajattelee ja tuntee maskinsa takana. Jonain päivänä Mikael tulee nostamaan maskin. Hän katsoo minua ja sanoo:"Hei äiti". Ehkä hän sanoo minulle: "Olit ihan kiva äiti" - toivon mukaan ei tule hirveästi risuja, Mia Puolimatka nauraa. - Vaikka Downin syndrooma rajoittaa kielellistä ilmaisua, se toisaalta edistää aitoa tunneilmaisua. Siltä osin Downin syndrooma poistaa maskin, jolla ihminen helposti peittää aidon minuutensa. Me kaikki näyttelemme toisillemme ja haluamme antaa itsestämme hyvän kuvan. Kyllä Mikaelkin osaa näytellä, mutta hänen kanssaan on turvallista olla, koska hän on niin aito, Tapio Puolimatka sanoo. Mia Puolimatka pitää elämää Mikaelin kanssa rikkautena. - Jumala sanoo sanassaan, että se joka ottaa vastaan yhden vähimmistä, ottaa vastaan hänet. Olen kokenut Mikaelin myötä Jumalan läsnäolon paljon vahvemmin kuin koskaan ennen. Mikaelin myötä kotiimme tuli yliluonnollista valoa ja iloa. Mikaelin suojelusenkeli on hyvin voimakas. Hänen läsnäolonsa voin itsekin tuntea. Mia Puolimatka myöntää, että hänellä on välillä myös turhautumisen ja kärsimättömyyden tunteita. - Kuitenkin inhimillisten tunteiden alla on lohdutus, toivo ja kiitollisuus siitä, että saan palvella äitinä tällaista haurasta lasta, joka tulee aina olemaan jossakin määrin riippuvainen meistä molemmista. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Uusi Tie -lehden numerossa 24/2009. Kuninkaan paluu |
