|
”Jeesus tulee! Oletko valmis?” Soili Haverinen
Lapsena auton ikkunasta kurkkiessani ihmettelin puhelinpylväisiin liimattuja julisteita, joissa luki yksinkertaisella fontilla ”Jeesus tulee! Oletko valmis?” Julisteiden viesti oudoksutti minua. Mihin Jeesus tulee? Meillekö kotiin? Miten minun pitää olla valmis? Hampaat harjattuna ja hiukset siististi letitettynä? Nyttemmin noita julisteita enää harvemmin näkee. Onko julisteiden viesti sitten jotenkin mennyt ohi tai osoittautunut vääräksi hälytykseksi ja ihmisten turhaksi pelotteluksi? Ei itse asiassa kumpaakaan. Kristillisen kirkon sanoma Jeesuksen paluusta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen, koska se päivä lähestyy meitä 24 tunnin vuorokausivauhdilla. Raamattu kertoo siitä, että Jeesus palaa pian takaisin niin, että kaikki ihmiset näkevät sen. Hän laittaa maailmanhistorialle päätepisteen, jonka jälkeen koko ihmiskunta – niin elävät kuin kuolleet – tuomitaan. Jeesuksen paluun ajankohtaa ei voi kukaan tietää ennalta, mutta sen lähestymisen voi huomata tihenevien maailmankatastrofien kautta. Raamatun ennustukset lopunajan tapahtumista ovat lähes kaikki jo toteutuneet. Sen osannee jokainen lukutaitoinen todeta itse lukemalla rinnakkain Raamattua ja päivän sanomalehteä. Ei tarvitse siis vaipua hurmoksellisiin näkyihin ja vääntää Raamattua solmuun todetakseen, että näin on, vaikka joskus päätä vähän huimaakin, kun huomaa miten pikkutarkka Raamattu ennustuksissaan yleensä on. Maailmanhistoria on tulossa päätökseensä. Siinä se. Lopunajan maailma Raamattu puhuu eri kohdissa siitä, että lopunaikana maailmaa kohtaavat erilaiset katastrofit niin luonnossa kuin kansojen ja valtakuntien välisinä konflikteina. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumin luvussa 21 Jeesus mainitsee seuraavat tapahtumat, jotka toteutuvat lopunaikana: 1.
Ilmaantuu uskonnollisia harhaoppeja, jotka
käyttävät Jeesuksen nimeä, vaikka
eivät ole kristillistä uskoa. Muissa aihetta koskevissa raamatunkohdissa on lisää kuvauksia maailman tapahtumista. Niitä ei ole kerrottu siksi, että jännityksenkaipuumme saisi niistä tyydytystä, eikä siksi että niitä lukiessamme yrittäisimme selittää, etteivät ne kuvaa mitään todellisia konkreettisia tapahtumia. Kuvaukset on kirjoitettu lohdutukseksi ja rohkaisuksi, jotta nähdessämme näiden kamalien asioiden tapahtuvan emme luulisi, että Jumala on menettänyt maailman hallinnan, ja vaipuisi epätoivoon. Ne kertovat, että juuri näin täytyy käydä ennen lopullisen toivomme täyttymistä. Voimme nostaa päämme rohkeasti pystyyn, vaikka silmät ovat kyynelissä ja sydän haavoilla maailman tuskaa seuratessa. Katastrofit ovat kuin synnytyssupistuksia, jotka tihenevät ja voimistuvat synnytyksen lähestyessä. Ne ovat kovaa kipua ja kärsimystä, joka kohtaa eri ihmisiä eri puolilla maailmaa, mutta jotka ovat samalla merkki jostakin myönteisestä. Vaikka tämä elämä ja maailma loppuvat, alkaa uusi elämä, joka ei lopu koskaan. Kipu ei ole toivotonta ja tarkoituksetonta kipua. Samoin, kuin lapsen syntyessä ei voida etukäteen tietää, kuinka kauan synnytys kestää ja kuinka kipeiksi supistukset ehtivät tulemaan ennen uuden elämän esiinmurtautumista, ei voida tietää, kuinka paljon Jeesuksen paluuseen on vielä aikaa ja kuinka vaikeiksi maailman katastrofit menevät, ennen kuin hän tulee. Vain Jumala itse tietää aikataulun. Jos siis kuulet jonkun kertovan tarkan ajan Jeesuksen paluulle, voit olla melko varma siitä, ettei hän palaa juuri silloin. Yksi erikoinen piirre lopunajan katastrofeissa on se, että samankaltaiset tapahtumat kerääntyvät ryppäiksi. Ne ovat todella kuin sykäyksittäin eteneviä supistuksia. Jokin aika sitten jopa maallinen media kiinnitti asiaan huomiota, mutta siihen todettiin vain, että tapahtumat ovat kuitenkin olleet täysin toisistaan riippumattomia, eikä niille löydy yhteistä selittävää tekijää. Se, että ne näyttävät esiintyvän ryppäinä, on tilastollinen harha. No, kukin uskoo, mitä tahtoo. Muutaman lähivuoden ajalta voisin mainita vaikkapa hallien kattojen romahtamiset, helikopterien putoamiset ja laajat sähkökatkokset, joista myös Helsinki sai osansa. Nämä lienee helppo muistaa, koska ne ovat olleet sen verran harvinaisempia tapahtumia. Näiden lisäksi esim. juna- ja lento-onnettomuudet ovat noudattaneet samaa kaavaa. Tapahtumat tulevat eri puolilla maailmaa hyvin lyhyen ajan sisällä, esim. kolme viikossa, mutta eivät ole inhimillisesti katsoen mitenkään yhteydessä toisiinsa. Mutta kuka sanoo, että niitä yhdistävän tekijän pitäisi olla inhimillinen? Jos katastrofit ovat merkki Jeesuksen paluun lähenemisestä, pitäisikö kristittyjen riemuita muiden kärsimyksistä katastrofien keskellä? Tästähän Jeesuksen paluuta odottavia kristittyjä joskus syytetään. Ei katastrofeissa itsessään ole mitään hyvää, mistä olisi syytä riemuita, vaikka ne viittaavat tulossa olevaan hyvään. Jokainen kristitty on kutsuttu auttamaan niitä, jotka kärsivät. Oli kärsimyksen aiheuttaja sitten mikä tahansa. Eikä Raamattu aseta uskovia lopunajan ahdistusten ulkopuolelle. Luonnonmullistukset ja levottomuudet koskettavat myös kristittyjä. Usko tuo kuitenkin kärsimysten keskelle toivon, jota ei voi olla ilman uskoa. Jeesuksen paluun päivä tulee olemaan joku ihan tavallinen päivä, joka saa aika odottamattoman käänteen. Siitä tuleekin maailmanhistorian viimeinen päivä. On sinänsä lohdullista, että ihmiskunta ei Raamatun mukaan ehdi itse tuhota maailmaa ja itseänsä kokonaan. Jumala on laittanut tälle maailmalle alun ja laittaa sille myös päätepisteen. Raamatun mukaan Jeesuksen paluu yllättää ihmiset ihan tavallisten arkihommiensa parista, kenet mistäkin. Ihmiset eivät odota, että mitään heidän elämänsä mullistavaa tapahtuisi, kun viimeinen pasuuna soi ja Kristus tulee häikäisevän kirkkaana takaisin. Myös kuolleet nousevat ylös haudoistaan ja kootaan Kuninkaan eteen. Kuinka minun käy? Puhe maailmanlopusta ja Jeesuksen paluusta menee yli hilseen niin reilusti, että ei ole ihme, jos se aiheuttaa hämmennystä ja monenlaisia pelkoja. Ketäpä ei pelottaisi puhe siitä, että kaikki se, minkä ymmärrämme ja tunnemme todellisuutena, tuhoutuu? Jumalan luoma maailma on monella tapaa ihana. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa pelon aiheuttaja, vaan on ihan ymmärrettävää, että pelkoa herättää myös ajatus seisomisesta tuomiolla kasvokkain kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kanssa. Jumalan, jolle pieninkään ajatukseni ei ole salassa. Kuinka kestäisin katsoa Jumalaa, kun silmäni sokaistuvat jo pelkästä auringonvalosta? Jeesuksen paluun jälkeen jokainen ihminen joutuu Jumalan katseen läpivalaisuun, jossa koko hänen elämänsä punnitaan. Jumala on pyhä, eikä voi sietää pienintäkään vääryyttä. Arviointikriteerinä ei ole se, millaisia elämänohjeita kukin yksilö on halunnut itse valita elämänohjeiksi, vaan Jumalan oma tahto, jonka hän on ilmoittanut. Voit varman itse arvioida, löytääkö hän sinusta tuossa hetkessä pelkkiä hyviä ajatuksia, sanoja ja tekoja. Ihmisten ei kuitenkaan tarvitse odottaa tuomiolle asti väliensä selvittämistä Jumalan kanssa. Itse asiassa asian lykkääminen siihen asti on pahin virhe, minkä kukaan voi tehdä, koska meillä ei ole itsellämme mitään, millä hyvittää Jumalalle syntivelkaamme. Mikä meissä meni vikaan? Alun perin Jumala loi maailman hyväksi. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi elämään sovussa hänen ja luomakunnan kanssa. Ensimmäiset ihmiset eivät kuitenkaan luottaneet siihen, että Jumala oli jo antanut heille kaiken hyvän valmiiksi, vaan luulivat tavoittavansa jotain parempaa nousemalla Jumalan tahtoa vastaan. Niin ihminen lankesi syntiin, minkä jälkeen yhtä lukuun ottamatta kaikki syntyneet ihmiset ovat olleet jo syntymästään asti synnin vallassa. Pahimmillaan tämä synti näkyy siinä, ettei ihminen halua ollenkaan tunnustaa Jumalan valtaa eikä nöyrtyä ottamaan häneltä vastaan apua. Ihmisen ja Jumalan välit ovat särkyneet ja ihminen on tuomion ja kuoleman alainen. Synti vaikuttaa myös ulkonaisiin tekoihin ja elämänvalintoihin joita teemme, vaikka se on pohjimmiltaan kieroutuma joka on syvällä omassa olemuksessamme ylpeytenä ja itsekkyytenä. Koska synti ei ole vain nopeasti parannettava pikku häiriö ulkoisessa käyttäytymisessämme, emme voi itse vapauttaa itseämme sen vallasta. Suunnitelma B Jumala on aina rakastanut ihmisiä äärettömällä rakkaudellaan, yhtä lailla ennen kapinaa kuin sen jälkeenkin. Heti välien rikkoutumisen jälkeen Jumala lupasi, että hän itse tulee ratkaisemaan synnin ongelman ja lähettämään maailmaan pelastajan, joka lunastaisi ihmiset pois synnin ja kuoleman vallasta. Jumalan lupausten mukaisesti hänen ainoa Poikansa Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi parituhatta vuotta sitten. Jeesus oli itse synnitön ja eli täydellisen elämän tehden työtä, auttaen, parantaen ja opettaen ihmisiä. Valitettavasti se ei ollut sen ajan uskonnollisen eliitin mieleen. Hänen maallinen elämänsä päättyi jo 33-vuotiaana häpeälliseen teloitukseen ristillä kahden rikollisen välissä. Hänen kuolemallaan on kuitenkin suurempi, jokaista ihmistä koskettava merkitys. Jeesus suostui ristillä Jumalan hylkäämäksi ja otti vastaan tämän vihan, joka kohdistuu kaikkeen ihmisen pahuuteen maailmassa. Näin hän teki mahdolliseksi sovinnon Jumalan ja ihmisen välillä. Jeesuksen kautta Jumala avasi uudelleen tien hänen luokseen, niin että jokainen joka turvautuu Jeesukseen, voi saada syntinsä anteeksi ja päästä Jumalan lapseksi pelastettujen joukkoon. Jeesus ei jäänyt hautaan mätänemään kuten kuolleet yleensä. Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan, kun hän nousi kuolleista kolmantena päivänä todellisesti, ruumiillisesti ja historiallisesti. Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen useaan otteeseen, kunnes nousi takaisin taivaaseen Isän luo. Pian tämän jälkeen Jeesus lähetti häneen uskoville Pyhän Hengen. Siitä syntyi kristillinen seurakunta, joka lähti leviämään räjähdysmäisesti, kun kristityt lähtivät Pyhän Hengen voimasta kertomaan sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamisesta. Tuo sanoma on levinnyt eri puolille maailmaa aina tähän päivään asti lähes kaikkien ihmisten ulottuville. Raamatun mukaan Jeesus palaa takaisin silloin, kun kaikki kansat ovat saaneet kuulla evankeliumin. Vapautuksen ja pelon päivä Se, millainen kunkin ihmisen kohtaaminen Jeesuksen kanssa tulee olemaan hänen paluunsa päivänä, riippuu siitä, millainen heidän suhteensa on ollut ennen sitä. Jeesukseen turvautuneille hänen paluunsa on iloinen vapautuksen hetki, joka merkitsee lopullista voittoa kaikesta pahuudesta, erityisesti siitä, joka vaikeuttaa jokapäiväistä elämäämme omassa sydämessämme. Kaikki paha tuomitaan ja oikeudenmukaisuus tapahtuu. Viimeisellä tuomiolla ei oteta lainkaan huomioon uskovan ihmisen omia pahoja tekoja, koska ne on jo sovitettu ja anteeksi annettu. Sen sijaan ihmisen hyväksi luetaan Jeesuksen hyvät teot, ikään kuin hän olisi tehnyt ne itse. Maailma luodaan uudestaan, mutta tällä kertaa ihmisen pahuus ei pääse vahingoittamaan sitä. Päättymätön elämä uudessa luomakunnassa Jumalan, Jeesuksen ja kaikkien Jumalan lasten yhteydessä alkaa. Sille, joka ei ole selvittänyt syntivelkaansa Jumalan kanssa vaan kantaa yhä syyllisyyttä pahuudestansa, Jeesuksen paluu on pelottava tuomion päivä. Kaikki pahat ajatukset ja jokainen turha sana tuodaan esiin ja tuomitaan. Mitään ei jää salaisuudeksi. Ihminen, joka on halveksinut Jumalan armoa, eikä ole ottanut sitä uskossa vastaan, joutuu itse kärsimään ansaitsemansa rangaistuksen, joka on Raamatun mukaan ikuinen kadotus eli helvetti. Majesteettirikos ääretöntä Jumalaa vastaan vaatii loputtoman rangaistuksen. ”No, mikäs siinä! Bileet sen kuin jatkuvat!” Tällainen käsitys monilla on helvetistä, mutta se ei pidä lainkaan yhtä sen kanssa, mitä Raamattu kertoo tuosta paikasta. Kukaan ei juhli helvetissä. Juhlat ja nautinto ovat ihan muualla. Helvetissä jokainen on yksin. Se on rangaistuspaikka myös Saatanalle ja muille pahoille hengille. Ilmestyskirjassa sitä kuvataan tulimerenä, mutta esimerkiksi Jeesuksen opetuksissa korostetaan enemmän sitä, että se on kaiken hyvän ulkopuolelle jäämisen tila. Se on paikka, jossa ihminen joutuu elämään pahuutensa kanssa yksin vapautumatta siitä koskaan, itkee ja kiristelee hampaitaan. Se on loppumatonta kuolemista ilman katoamisen mahdollisuutta. Helvetti on ainoa asia, jota Raamatun mukaan kannattaa pelätä. (Matt.10:28) Tuomiopäivänä on enää myöhäistä tehdä parannus, mutta nyt se on vielä mahdollista. Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi, jotta sinä voisit pelastua. Otatko vastaan hänen armonsa vai hylkäätkö sen? ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: -- Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 5:19-6:2) Kuninkaan paluu |
