Myytti nimeltä Darwinin kehitysoppi

Professori Matti Suviolahti

Kehitysopin kannattajien paradoksaalinen väittämä

Kysymys ihmisen ymmärryksen ja tietoisuuden perimmäisestä olemuksesta on kautta aikojen askarruttanut ihmistä. Erikoisesti viimeisen sadan vuoden aikana tiedemiehet ovat uutterasti etsineet vastausta tähän kysymykseen kuitenkaan löytämättä tyydyttävää vastausta. Ajattelun, havaitsemisen, muistamisen jne. prosessien tulkinnat ovat yhä arvailujen varassa.

Kiistämätön tosiasia on se, että ihmisen järki on suunnattomasti ylivoimaisempi verrattuna kaikkein älykkäimmän eläimen aivotoimintaan. Kuitenkin Darwinin kehitysopin kannattajat pitävät ihmistä ehdottomasti vain eläinkuntaan kuuluvana, joskin kaikkein älykkäimpänä eläinkunnan edustajana. He pitävät horjumattomasti kiinni väittämästään, että ihminen älykkäimpänä eläinkunnan edustajana on evoluution seurausta, vaikka selvästi ihminen ja eläimet elävät kokonaan olemassaolon eri tasoilla. Ovathan ihmisen moninaiset intelligenssin eli älykkyyden ilmentymät saaneet aikaan suunnatonta tieteellistä ja teknistä kehitystä, kun taas vaistojensa varassa elävät eläimet ovat ja pysyvät vaistojensa ja aistiensa varaisessa vakio-olemassaolossa. Darwinin kehitysopin kannattajien väittämä on siten paradoksaalinen, eivätkä tätä näkökantaa muuta kehitysopin kannattajien erinäiset selittelyt.



Ihmisen ja eläimen aivojen vertailua

Ihmisen aivot ovat suuremmat kuin eläinkunnan ehkä älykkäimmän eläimen, simpanssin, aivot, mutta vähän pienemmät kuin eläinkunnan toisen hyvin älykkään eläimen, delfiinin, aivot (ihmisen aivot painavat 1,3 kg, delfiinin 1,6 kg). Simpanssin ja delfiinin aivot ovat ulkonäöltään hyvin samannäköiset kuin ihmisen aivot. Aivotutkijat ovat lisäksi havainneet, että ihmisen, simpanssin ja delfiinin aivot ovat muodoltaan, rakenteeltaan, koostumukseltaan ja kompleksisuudeltaan lähes samankaltaiset. Ainakaan tämän perusteella ei voida selittää ihmisen järjen verrattomuutta kaikkein älykkäimpien eläinten aivotoimintaan verrattuna. Lisäksi aivotutkijoiden mukaan simpanssin ja delfiinin aivokuorten aivojen poimitus on kompleksisuudeltaan samanlainen kuin ihmisellä. Silti ihmisen järki on verrattomasti ylivoimaisempi kuin eläinten aivotoiminta johtuen ihmisen kyvystä ajatella abstraktisesti, järkeillä, harkita ja suunnitella jne., joita ominaisuuksia eläimillä ei selvästikään ole.

Tiede selittää aivojen toiminnan perustuvan (aivokudoksissa) hermosolujen kelmuja pitkin eteneviin sähköisiin muutoksiin, hermoimpulsseihin, jotka hermosolujen liitoskohdissa välittyvät kemiallisesti toisiin hermosoluihin. Ihmisen järjen suunnattomasta ylivoimasta johtuen ihmisen aivojen hermosolujen määrän tulisi olla valtavasti suurempi kuin esim. delfiinillä. Näin ei kuitenkaan ole. Hermosolujen määrälläkään ei voi siten selittää ihmisen järjen verrattomuutta kaikkein älykkäimpiin eläimiin verrattuna.



Ihmisen ja eläimen intelligenssien vertailua

Darwinin kehitysoppia kouluissa ei opeteta vain teoriana tai oikeaksi todistamattomana spekulointina, kuten tulisi tehdä. Se esitetään legitiiminä faktana. Darwinin fyysiseen ja materiaan perustuva kehitysoppi ei kuitenkaan kykene selittämään kaikkein oleellisinta eli ihmisen järjen suomaa suunnatonta intelligenssiä eläimiin verrattuna. Miten suuresta ihmisjärjen verrattomuudesta sitten on kysymys, selviää, kun tarkastellaan ihmisen järjen suoman intelligenssin erinomaisuuksia eläimiin verrattuna.

Vain ihmiselle ominainen ajan ja aikaeron taju suo ihmiselle eläimiin verrattuna ylivoimaisia käyttäytymisen muotoja, kuten ennakoimisen, harkitsemisen (esim. tavoitteisiin vaiheittain pyrittäessä), kaukonäköisyyden, aikataulun mukaisen etenemisen jne. Kokemus lisää näitä taitoja, joiden yhteiskunnallinen merkitys on arvaamattoman suuri.

Ihmisen laaja-alainen kyky ajatella, järkeillä, tutkia ja suunnitella asettaa ihmisen kokonaan eri olemassaolon tasolle kuin eläimet, joilla vastaavia ominaisuuksia voi hyvin vaatimattomasti esiintyä vaistonvaraisesti. Ihmisen kyky tehdä päätöksiä eri vaihtoehtoja vertailemalla sekä tehdä ratkaisuja omaamiensa tietojen pohjalta on kokonaan eläinten mahdollisuuksien ulottumattomissa.

Eläimillä ei ole korkealle kehittynyttä tunne-elämää. Sellainen on ihmisellä, mikä mahdollistaa asennoitumisen rakkaudella, kiitollisuudella, kateudella, mustasukkaisuudella, mielipahalla, sympatialla jne. Ihminen suhtautuu henkevästi musiikkiin, taiteeseen ja kirjallisuuteen. Eläimet eivät voi tajuta hyvän ja pahan käsitteitä, kun taas ihminen on laatinut moraalikäsityksiä hyvän ja pahan pohjalta. Ihminen voi katua tekojaan ja harjoittaa itsehillintää, joita ominaisuuksia eläimillä ei ole.

Ihmisen järjen suomalla intelligenssillä ihminen on kehittänyt eri tieteen aloja, kuten matematiikan, fysiikan, lääketieteen jne. Ihminen pystyy suurisuuntaisiin manipulointeihin käyttämällä esim. matemaattisia apuneuvoja. Tietoja hankkimalla ja niiden pohjalta johtopäätöksiä tekemällä ihminen pystyy sitten toimimaan laatimiensa suunnitelmien mukaisesti. Nämä kaikki edellyttävät ihmisen järjeltä kykyä suorittaa syvällistä abstraktista aivotoimintaa. Sellaiseen eläinten aivot eivät selvästikään pysty. Tässä onkin ihmisen ja eläinten välillä äärettömän suuri yhteen sovittamaton kuilu, jota Darwinin kehitysoppi ei kykene selittämään.



Eläinten toiminta on vaistomaista, ihmisellä on vapaa tahto

Ihminen on ainoa, joka on tietoinen omasta olemassaolostaan. Ihminen on myös tietoinen siitä, mitä hän tietää ja mitä ei tiedä, ts. ihminen on tietoinen omasta tietämyksestään ja mahdollisuuksistaan. Sen sijaan eläimillä ei selvästikään ole omaa tietämystä. Niiden olemassaolo on vaistojen varassa elämistä, jolloin toimintoihin liittyy perityt vaistonvaraiset toimintatavat. Majava rakentaa padon aina saman perityn mallin mukaisesti eikä se pysty harkitsemaan toisenlaista vaihtoehtoa pesälleen. Se edellyttäisi omaa tietämystä. Lintujen vuodenaikojen mukaiset muutot tapahtuvat tarkalleen ajallaan ennakkoon ohjelmoidun mukaisesti. Eläimet eivät opettele taitojaan, ne ovat olemassa niiden vaistoissa.

Eläinten vaistonvarainen toiminta ja ihmisen pääasiallisesti harkintaan ja järkeilyyn perustuva toiminta ovat seikkoja, jotka asettavat erottamattoman kuilun ihmisen ja eläinten välille. Eläinten aivot on ennalta ohjelmoitu tietyille tavoille, mitä tulee ruoan hankkimiseen, pesän rakentamiseen, vaelluksiin ja muuttoihin, lisääntymiseen jne. Koskaan eläimet eivät suunnittele toimintojaan etukäteen, vaan toiminnot syntyvät senhetkisesti kuhunkin lajiin istutetun vaiston varassa. Ihminen sitä vastoin ei ole sidottu vaistoon ja harvoin perustaa toimintansa vaistoon, vaan ihminen tietojaan ja harkintaa käyttäen pohtii eri vaihtoehtoja päämääränsä saavuttamiseksi. Ihmisellä on käytettävänään vapaa tahto valita erilaisista vaihtoehdoista sopivimman päämääränsä saavuttamiseksi, mikä asettaa ihmisen kokonaan eri olemassaolon tasolle eläimiin verrattuna. Ihmisen persoonallisuus, jolla ymmärretään yksilön käyttäytymisen ainutlaatuisuutta, on seurausta ihmisen vapaasta tahdosta ja kyvystä ajatella rationaalisesti.

Eläimet pystyvät kommunikoimaan keskenään ääntelemällä, hajulla, kosketuksella, ulkomuodolla jne. Monilla eläimillä on hyvin kehittynyt hajuaisti, kuuloaisti, näköaisti ja tasapainoaisti, joilla ne pystyvät joskus hämmästyttäviin suorituksiin. Näiden ominaisuuksien turvin eläimillä on yhteisöjen toimintaa, joskus varsin pitkällekin kehittynyttä. Kaikki eläinyhteisöjen toiminnat ovat kuitenkin vaistonvaraisia. Ihmisen yhteisöjen toiminnat ovat aivan toisella tasolla ihmisen käyttäessä puhetta sekä kirjaimista koostuvia sanoja ja lauseita kommunikoimisessa eri kielillä. Vapaaseen tahtoon perustuen ihminen kommunikoidessaan esittää uusia ideoita ja levittää tietoa aivan toisessa mittakaavassa kuin eläimet. Eläimille kommunikointi ihmisten käyttämillä kielillä ei onnistu, koska eläimellä ei ole järkeä. Tästä tulee seuraavassa tarkemmin puhe.



Ihmisellä on järki, eläimellä ei ole

Darwinin fyysiseen ja materiaan perustuva kehitysoppi ei kykene selittämään sitä valtavaa kuilua, mikä vallitsee ihmisen järjen suoman intelligenssin ja eläinten aivotoimintojen välillä. Kuilua lisää vielä se, että eläimet toimivat vain vaistojensa varassa, kun taas ihmisen toiminta on hyvin suurelta osalta suunnitelmallista. Eläinten toimintojen ollessa ennalta vaistoon ohjelmoituja niiden toiminnot voivat tapahtuvat vain tietyllä tavalla. Ihmisen toiminnoissa vapaan valinnan ollessa etusijalla toimintoihin liittyy ensisijaisesti harkintaa eri vaihtoehtojen pohjalta.

Jos siis Darwinin fyysiseen ja materiaan perustuva kehitysoppi ei kykene selittämään valtavaa kuilua ihmisen ja eläinten välillä, silloin jää enää jäljelle ei-fyysiseen ja ei-materiaan perustuva selitys. Mutta tällöin ollaan alueella, jossa tieteelliset mittausmenettelyt eivät enää tule kyseeseen, koska tieteelliset mittausmenettelyt edellyttävät aina materian olemassaoloa. Tästä on kuitenkin seurauksena, että vain materiaa arvostavien tiedemiesten keskuudessa ei-materiaan perustuvat selitykset ovat arvottomia. Juuri tämä materian ylikorostaminen on johtanut Darwinin kehitysopin myyttiin.

Ihmisen valtavan etevämmyyden selittämiseksi eläimiin verrattuna on lähdettävä siitä, että ihmisen aivoihin kuuluu lisäksi ei-fyysinen henkinen komponentti, jollaista eläimillä ei ole. Tämä ei-fyysinen henkinen komponentti on niin käsittämättömän ratkaiseva, että se yhdistettynä ihmisen
aivojen kanssa kohottaa ihmisen intelligenssin suunnattomasti eläinten aivotoiminnan yläpuolelle. Yhdessä ihmisen aivojen kanssa kyseinen ei-fyysinen henkinen komponentti muodostaa yhdistelmän, jonka tunnemme nimellä ihmisen järki. Ei-fyysinen komponentti on myös eläimillä ja se on kaikilla eläimillä oleva peritty vaisto.



Vastaus Darwinin kehitysopin kannattajille

Raamattu antaa selityksen, mistä ei-fyysisestä henkisestä komponentista on kysymys. Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille 2:11 voidaan lukea: ”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki?”  Englanninkielinen The Amplified Bible -raamattukäännös sanoo asian vielä selvemmin: “For what person perceives (knows and understands) what passes through a man’s thoughts except the man’s own spirit within him?” Sama asia mainitaan muuallakin Raamatussa, kuten esim. Jobin kirjassa 32:8: ”Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.”  The Amplified Bible raamatunkäännöksessä lause kuuluu: “But there is (a vital force) a spirit (of intelligence) in man, and the breath of the Almighty gives men understanding.”

Jokaisessa ihmisessä on ”spirit within man”, joka on ei-fyysinen, Jumalan ihmiseen istuttama äärettömän tärkeä henkiluomus. Tämä ei-fyysinen henkiluomus antaa ihmisen aivoille valtavat intelligenssin ilmentymät - ajatustoiminnan ja järkeilykyvyn sekä puhekielellisen ilmaisukyvyn - jotka asettavat ihmisen kokonaan olemassaolon eri tasolle eläimiin verrattuna sekä asettavat erottamattoman kuilun ihmisen ja eläinten välille.

Aivotutkijoiden mukaan ihmisen aivot eivät ole millään tavoin erilaiset verrattuna simpanssin tai delfiinin aivoihin. Siten ilman ei-fyysistä henkiluomusta ihminen olisi vain epämääräinen elukka ilman päämäärää, vaistojen edes kunnolla ohjaamatta toimintaa (ihminen ei juuri toimi vaistojensa varassa). Ihmiselämän mittaamaton arvo perustuu ihmisessä olevaan, ymmärrystä antavaan Jumalan henkäykseen, joka yhdistettynä ihmisen aivojen kanssa antaa ihmiselle valtavan erinomaisuuden eläimiin verrattuna. Juuri ihmisen aivot yhdessä tämän ymmärrystä antavan henkäyksen kanssa muodostavat ihmisen järjen tehden ihmisen niin ylivoimaiseksi vaistojen varassa toimiviin eläimiin verrattuna.

Nyt on erikoisesti korostettava, että Jumalan ihmiseen istuttama henki ei ole tieteellisin mittausmenetelmin havaittavissa ja mitattavissa. Millään luonnollisin keinoin sitä ei myöskään voida aistia. Ihmisessä oleva henki tekee mahdolliseksi olla yhteydessä Henkeen, joka on Jumalasta (1. korinttolaiskirje 2:12), jolloin luonnollinen ihminen on hengellinen ihminen. 1. korinttolaiskirjeessä 2:14-15 todetaan lisäksi: ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan hengen on... Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkiskelee kaiken, mutta häntä ei kukaan kykene tutkiskelemaan.”

Henki, jonka Jumala on ihmiseen asettanut, korostuu erikoisen suurenmoisella tavalla, kun luetaan Jaakobin kirjeen jae 4:5. ”Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ’Kateuteen asti Hän halajaa henkeä, jonka Hän on pannut meihin asumaan?’”  Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle Raamatussa, jossa Hän siis sanansa välityksellä kateuteen asti halajaa henkeä, jonka Hän on pannut asumaan ihmiseen. Raamatun vilpitön ja uuttera tutkiminen on siten Jumalan mieleen, ja Raamatun tutkimisessa Hänen Henkensä pääsee halajamaan ihmisen henkeä. Jumalan Hengen kateuteen asti halatessa ihmisen henkeä voimme olla vakuuttuneita siitä, että Hänen sanaansa Raamatussa tutkiessamme voimme välttyä vakavilta vanhuuden henkisiltä sairauksilta (esim. Alzheimer-sairaudelta, dementialta jne.), jotka ovat Hänelle esteenä meissä olevan hengen halaamiselle kateuteen asti. Vakavat vanhuuden henkiset sairaudet ovat alkaneet esiintyä laajana epidemiana, mutta samalla myös maallistumisen seurauksena Raamatun tutkiminen on romahtanut.


 
Ensimmäinen Mooseksen Kirja 1:1-2

Nämä jakeet kuuluvat: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” ja ”Ja maa oli autio ja tyhjä...”. Autio sana tulee heprean sanasta ”tohu”, joka tarkoittaa ”autioitunutta tuhoa”, ja tyhjä sana heprean sanasta ”bohu”, joka tarkoittaa "tunnistamatonta hävitystä". On käsittämätöntä, että Jumala olisi luonut maan tuhoksi ja hävitykseksi.  Sanotaanhan Jesaja 45:18:ssä, että Jumala ”ei sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti.”

Tarkempi käännös selvittää ristiriidan. Sana ”oli” tulee heprean verbistä ”hayah”, joka tarkoittaa ”olla” lisämerkityksellä ”olla tullut”.  Nyt oli-sana tulisi kääntää ”oli tullut”.  Jakeen 2 käännös on siten: ”Ja maa oli tullut autioituneeksi tuhoksi ja tunnistamattomaksi hävitykseksi...”  Jakeitten 1 ja 2 tapahtumien välinen aikaero voi olla hyvin suuri, jonka aikana maata oli kohdannut valtava kaaosmainen tuho, josta Raamattu ei kerro tarkemmin.

---

Kuninkaan paluu