Maailman kauneimpien lauseiden joukkoon merkitykseltään menee: “Kuulin ehkä moalinnun laulavan.”
Aluksikin moalintu on kaunis sana. Tutkimani perusteella oon ymmärtänyt, että oikea moalintu ei ollut erityinen kaunotar.  Isokokoisia, lentotaidottomia moalintuja on ilmeisesti elänyt Uudessa- Seelannissa ennen sukupuuttoon kuolemistaan. Tieteen kuvalehden välittämä kuva moalinnusta ei välttämättä herätä ihastusta(http://www.illustrertvitenskap.no/polopoly.jsp?d=195&a=1219&id=7014_7). Rumalla linnulla on kuitenkin suloinen nimi. Rakastan epävarmuutta, aukkoja, niiden täyttöä, harhoja, mielikuvitusta, liioittelua, romantisointia. Miltä kuulostaakaan moalinnun laulu, jota nykyihmiset tuskin voivat jäljitellä? Laulu, ei kirkuminen ei äännähtely ei pyrskähtely.

Olen pyöritellyt edellistä lausetta paljon viimeisten vuosien aikana. Moalintu-höpötykseni alkoi luettuani Jerry Spinellin Tähtityttö-kirjan, joka rohkaisi aikanaan olemaan täysin oma itseni. Taustatiedoksi: kirjassa oleva Tähtityttö osallistuu lausuntakilpailuun, johon hän on valmistellut puheen. Matkalla kilpailupaikalle Tähtityttö pysähtyy autiomaahan ja kulkee hetken ajatustensa kanssa. Palattuaan takaisin autoon hän sanoo, että kuuli ehkä moalinnun laulavan. Lausuntakilpailun puheen aihe vaihtuikin täysin toiseksi. Tähtityttö tiesi, ettei moalintuja enää ole. Koko tilanne, koko lausahdus tuo tuulahduksen toivoa. Toi joskus minulle. Tylsempi ilmaus sille, että jokin epämiellyttävä ääntelee korvia miellyttävästi on mulle sanonta “puhjeta kukkaan”. Yhdistän tuohon moalintu-lauseeseen myös vapautumisen. Voisi kuvitella, että moalintu on hiljainen olento, jota harvoin kuulee. Tykkään pyöritellä lisää. Ihmisen aistit voivat joskus yhtäkkiä valpastua kuulemaan ja näkemään jotain, mitä aiemmin ei ole tiedostettu. Tuntemattoman tutkinen ja etsiminen vaatii rohkeutta ja sitkeyttä.

En tiedä, kumpiko haluan olla. Laulamisen aloittanut moalintu vai aisteiltaan herkistynyt ihminen. Tarvitsin kuitenkin pitkän johdannon päästäkseni asiaan, josta mun sydän haluaa laulaa: Jumalan rakkaudesta.

Kävin riparin vuonna 2005. Muistona sieltä ovat Raamattu, risti-nolla-peleistä täyttynyt vihko ja yöuinti. En muista muita mun ryhmästä mutta Ilarin kanssa pelattiin risti-nollaa. Välissä pelasin myös Antin kanssa ja olinkin Anttiin tosi ihastunut. En juurikaan kuunnellut tunneilla opetusta, ei kiinnostanut ja kaikki tuntui niin yksinkertaiselta. Olin vaihtanut ripariakin päästäkseni samalle leirille ihastukseni kanssa. Hauskinta oli valvoa öitä ja pomppia poikien mökissä. Näin Joonaksen pepun, kun se nukkui. Yksi päivä puolet leiristä nukahteli tunneilla. Jos yritän pinnistellä positiivista, muistan, että tykkäsin etsiä Raamatusta paikkoja, joita käskettiin ja ne löytyivät helposti. Rippikoulun jälkeen lueskelin rakkautta etsivänä tyttönä Laulujen laulua ja sellaista vihkosta, josta löytyi omaan tilanteeseen lohdutusta Raamatusta.

Isosleiristä en muista paljoakaan. Rikoin siellä yhden sydämen ja pursuin itsestäni.

Harrastan teatteria. Nyt en ole ollut pitkään aikaan missään projektissa mutta en kuitenkaan unohtanut näyttelemistä. Mulle draaman tehtävänä on ollut auttaa käsittelemään ja lajittelemaan tunteita ja kokemuksia, näyttää toimintamalleja, oikeita ja vääriä. Vuonna 2007 tein jalasjärvistä Aukusti-tapahtumaa varten Anna-Liisan roolin Minna Canthin samannimisessä näytelmässä. Opin ja koin sinä aikana unohtumattoman paljon näyttelemisestä ja elämästä. Otin kuitenkin roolin aika raskaasti. En osannut näytellä muuten kuin antamalla kaiken. Täydellisyyden tavoittelu oli minulle tuohon aikaan ehdotonta. Ammattilaisten ei tarvitse uppoutua henkilöksi, mulla ei ollut kellukkeita olla uppoutumatta. Olin pettynyt itseeni jos jätinkin jotain antamatta. Muistan, että rukoilin tuon prokkiksen aikana useasti. “Jumala, anna voimaa, anna levätä, virvoita, auta, hoida, ole läsnä.” Ennen näytöstä valmistauduin rukouksella, muistaakseni myös itsekeskeisin ajatuksin.

Onneksi sain silloin kesällä näyttelijäkavereita, jotka ymmärsivät ja pystyivät ottamaan muutamia kivenmurikoita painamasta. Oli hassua yrittää kertoa ja kuvailla ajatuksiaan kavereille, jotka eivät pystyneet ymmärtämään tai joita ei välttämättä kiinnostanut kuulla otsanrypistämisestä. Yritin Emilialle purkaa paljolti, ja päätettiinkin mennä elokuun lopussa piristäytymään Faces-festareille Karjaalle. Se oli ainoa viikonloppu, joka oli mulla vapaana näytelmäharjoituksilta. Tykkäsin festareista, marin tuoksusta, värikkäistä ihmisistä, hippivauvoista, tofupastasta, spiraalimeditaatiosta. Ohjasin liikennettä ja huolehdin yhden pikkulavan ohjelman sujumisesta. Tiesin, että se viikonloppu oli ainoa mahdollisuus unohtaa Anna-Liisa ja latautua. Etsin siellä itseä rauhoittavia asioita: yhtäkkiä kiinalaisten karhujen tulevaisuus tuntui todella tärkeältä ja asialta, josta juuri mun täytyy huolehtia. Osallistuin myös horoskoopeilla höystettyyn spiraalimeditaation, enää en uskaltaisi. On jännä, miten ihmiset etsivät hengen ulottuvuutta ensimmäisenä ja mieluummin väärältä, valehtelijan puolelta. Jumalan etsiminen ei ole muodikasta.

Rakastin Facesin afrikkalaistyylistä musiikkia. Tanssittiin ja opittiin tanssimaan Emilian kanssa muidenkin edestä. Tai en tiedä, kaikki tanssi villisti ja oikeastaan kaikki innostivat kaikkia. Yksi ilta tanssittiin taas. Emilian luo tuli joku poika. Mua ahdisti olla vierellä, ja keksin lähteä etsimään kadonneita taksilippuja. Oltiin majoittuneina yhdelle koululle, jonne oli taksikuljetus. Pyöriskelin infopisteen luona, kunnes outo hiphoppari kysyi, että haluaisinko jutella hetkisin. Istuin läheiselle penkille ja pengastin laukkuani samalla kun Juhaksi esittäytynyt nuori mies aloitti evankelioinnin kysymällä: “Jos kuolisit nyt, ja Jumala kysyis sulta, miksi sut pitäis päästää taivaaseen, mitä vastaisit?” Muistan olleeni häkellyksissäni kysymyksestä ja sönköttäneeni melko sanatarkasti näin: “En mä oikein tiedä… En mä ehkä oo eläny mitenkää täydellisestä, en mä tiedä.” Sitten Juha sanoi: “Tiedätkö, sun ei tartte tehdä tai sanoa mitään, sillä Jeesus on tehnyt kaiken sun puolesta ja kuollut, jotta sä pääsisit taivaaseen.”

Se sana upposi sydämeeni, ja janosin kuulla lisää. Juha kertoi mulle Jumalan täydellisestä rakkaudesta. Mä kyselin mielessäni, miksen ole koskaan aiemmin kuollut Jeesuksesta, joka on kuollut juuri mun syntieni tähden. Mulla oli ollut huonoja ihmissuhteita, joissa olin loukannut muita ja tullut itse satutetuksi. Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin me ollaan tällä hetkellä. Jumala hyväksyy, hän arvostaa meitä. Jumala tietää meidän tämän hetkisen tilanteen, ja hän näkee myös kaikki menneisyyden kokemukset. Me emme voi tehdä mitään, että Jumala rakastaisi meitä enemmän eikä myöskään mitään, että Hän rakastaisi vähemmän. Jumala tunnusti iankaikkista rakkauttaan meitä kohtaan antamalla poikansa kärsiä meidän synneistämme kuuluvan rangaistuksen. Jumalan rakkaus ei vaadi ihmiseltä mitään. Se on täytetty! Jumala on vaan niin hyvä ja rakastaa hullun lailla. Oon miettinyt, miten ihmiset voivat puhua rakkaudesta tai rakastamisesta, jos he eivät ole koskaan oppineet tuntemaan rakkauden lähdettä, rakkautta itseään.

Jumala on rakkaus. Siinä on rakkaus, että Jumala rakasti ensin meitä, ja Jeesus tahtoi tehdä kaikessa Isän tahdon mukaan ja vuodattaa verensä sovinnoksi. Tässä matkan varrella tulee uudestaan ja uudestaan ihmeteltyä, miten valtavasti Jumala rakastaa. Miksi Jumala rakastaa? En tiedä, voin vain spekuloida. Luontonsa takia, luomisensa takia. Itseäni on hoitanut tietoisuus siitä, että Jumala on luonut. Olen ihme siksi, että olen Jumalan käsialaa. Kenelläkään ei ole oikeutta osoittaa sormella ja arvostella, sillä olen Jumalan luomus. Puhdas taulu en ole, paljon tahroja ja repeytymiä ovat saaneet aikaan omat synnit itseäni, muita ja Jumalaa kohtaan sekä muiden ihmisten tekemät synnit. Jumalan rakkaus pystyy kuitenkin parantamaan ja eheyttämään. Jumala voi rakastaa, uudistaa ja puhdistaa meitä rakkaudellaan. Ilosanomaan kuuluu todellinen riemu siitä, että Isä hyväksyi poikansa täydellisen sovitustyön, ja Jeesus herätettiin henkiin. Hän nousi taivaaseen. Hän elää tällä hetkellä, hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, mutta ennen kaikkea hän rakastaa sinua ja haluaa auttaa sinua. Jeesus haluaa vapauttaa sinut kaikista vaatimuksista ja siteistä, joita ympärillesi on kieputettu. Hän tahtoo kertoa sinulle henkilökohtaisesti, minkälainen suunnitelma hänellä on sinun elämällesi.

Kuka on oikeasti valmis kuolemaan toisen puolesta? ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” Joh. 15:13 Jeesus ei vain nappia painamalla kuollut puolestamme, hän kesti monen päivän piinan ja jokaisesta naulan ja ruoskan lyönnistä aiheutuneen kivun loppuun asti. Jeesus ei antanut periksi siinä, missä inhimillisesti ajateltuna olisi ollut jo melkeinpä toivottavaa.

Faces-penkillä istuessani ymmärsin mun syntisyyteni ja Jumalan pyhyyden. “Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Room. 3:23 Suurin synti, mikä ihmisellä on, on ero Jumalan yhteydestä. Jumala on Pyhä Jumala, joka ei oman nimensä tähden voi ottaa luokseen mitään saastaista tai syntistä. Vain Jeesuksen veren hyväksyminen ja siihen uskominen voi puhdistaa meidät ja viedä meidät jälleen Jumalaa lähelle niin, että hän saa alkaa tehdä työtään meissä ja muuttaa meistä enemmän itsensä kaltaiseksi. 1. Joh. 4:16:ssa kerrotaan, että Jumala on rakkaus. On niin ihanaa, kun alkaa lukea Raamattua alusta niin, että korvaa sanan Jumala sanalla Rakkaus. Esimerkiksi 1. Moos 1:27: “Ja Rakkaus loi ihmisen kuvakseen, Rakkauden kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

Rukoilin Juhan kanssa niin sanotun syntisen rukous. Mun oli todella hyvä, vapautunut, itkulla puhdistunut olo. Jos haluat, voit rukoilla seuraavan rukouksen, ottaa Jeesuksen elämääsi ja tulla Jumalan lapseksi. Jeesus sanoo, että hän vetää meitä puoleensa iankaikkisella rakkaudella. Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. "Ilm.3:20"

“Tarvitsen sinua, Jeesus. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan. Kiitos, että olet kuollut ristillä ja kärsinyt syntieni rangaistuksen puolestani. Avaan tällä hetkellä elämäni oven sinulle ja vastaanotan sinut Herrakseni ja Vapahtajakseni. Kiitos, että olet kuullut rukoukseni, antanut syntini anteeksi ja ottanut minut omaksesi. Kiitos, että nyt kuulun sinulle ja sinä minulle. Opeta minua elämään omanasi. Aamen.”

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” Joh.1:12

Faces-viikonlopun jälkeen lähdin tosissani etsimään Jumalaa ja elävää yhteyttä häneen. Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa Nokia-mission tilaisuudessa ja katsoin vain ihmisten kasvoja. Kaikki olivat niin iloisia ja loistivat rauhaa, rakkautta. Näin ensimmäisen kerran, mitä Pyhä Henki tekee, mitä on käytännössä kun uskovista puhutaan, että Jumala muuttaa lapsiaan kirkkautensa kaltaiseksi. Näin ylistäviä ihmisiä ja ihmettelin, miksi. Miksi he tanssivat, miksi he laulavat, miksi he kohottavat käsiään, miksi he kaatuvat? Muistan ajatelleeni: “Jos tuo on mahdollista, haluan joskus kokea tuota samaa, olla yhtä onnellinen.” Se on todellista. Kaikille. Jumala on luonut ihmisen lähelleen, yhteyteensä, kuvakseen. Vain Jumala on pyhä ja täydellinen, siksi häneen on ihanaa tukeutua. Mutta maa on kirottu synnin alle. Kiitos Aatamin ja Eevan. Jumala ei kuitenkaan alkanut syytellä ihmistä iankaikkisesti paratiisin syntiinlankeemuksen takia, vaan hän otti aktiivisen pelastajan roolin. Jeesus ratkaisi synnin ongelman ja valmisti meille tien taivaan Isän luo. Jeesus on meidän ylipappimme, ja hän kantaa meitä rukouksissaan Isälle.  Me kaikki olemme syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla, vain Jeesuksella on tuomiovalta. Rakkaudessaan Jeesus sanoi, että hän ei tullut tuomitsemaan vaan pelastamaan. Jeesuksen sana ja opetus on se, jolta ihmiset eivät aikanaan voi puolustautua. Uskomalla Jeesukseen mikään kadotustuomio ei uhkaa sinua. Jumala rakastaa täydellisesti. Ilman ihmisen oikeutta valita, rakkaus olisi pakotettua ja tukahduttavaa. Jumala on tehnyt aloitteen, miten sinä suhtaudut hänen kutsuunsa?

Etsikkoaikanani lueskelin silloin tällöin Raamattua. Se aukesi ihan eri lailla kuin rippikoulussa. Ymmärsin, että tarvisen  Pyhän Hengen kirkastamaan Jeesuksen itselleni. Joskus rakastin Raamatun lukemista, ja useammin se tuntui melko tylsältä. Pyysin kuitenkin Jumalaa antamaan Pyhän Hengen avukseni opettamaan minua ja elävöittämään lukemani. Pyhä Henki tekee Jumalan Sanan eläväksi. Jumalan Sanassa on uskomaton voima, lohdutus ja auktoriteetti. Muistan, kun pikkusiskoni oli todella särkynyt. Jumala antoi mulle silloin psalmi 91:n. Laitoin pikkusiskoni lukemaan sen, ja se Sana rauhoitti meitä molempia.

Ymmärsin, että Jeesus on vapauttanut ihmiskunnan synnin kahleista ja vain Hänet vastaanottamalla henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi yhteys taivaallisen Isän kanssa on mahdollinen. Kävin joissain hengellisissä tilaisuuksissa. Ymmärsin, että on uskovia, joille Jeesus ja pelastus ovat todellista. Ajattelin kuitenkin järkevästi, että pelastus on mahdollista vain tietyille, Jumalan valitsemille ihmisille. Ajattelin, että elämässä pärjää mainiosti ilman Jeesustakin. Olin nähnyt paljon kiillotettuja elämänkuvia. Kiitos Jumalan Pyhän Hengen sain ymmärtää, että pelastus on tarkoitettu kaikille, kaikki saavat ottaa sen vastaan jos haluavat. Jeesus tahtoo pelastaa ja parantaa jokaisen ihmisen. Hän haluaa ruokkia ja juottaa jokaisen lampaan, joka tulee hänen laumaansa. Hän tahtoo johdattaa. Omaa arvoani epäillessäni mua puhutteli Johanna Lassilan laulu: “Kai tiedät, että olet arvokassa silmissä suuren Jumalan. Ei kukaan toinen voi sua korvata. Sä olet ainutlaatuinen.”

Kuulin myös jälkeenpäin monien ihmisten rukoilleen mun puolesta. Yksi pariskunta sanoi, että he olivat rukoilleet Anna-Liisa-näytelmää katsoessaan, toivoneet, että näytelmä puhuttelisi nuoria. Yksi nainen sanoi, että hän oli alkanut rukoilla nähtyään lehdessä kuvan, jossa Anna-Liisa oli polvistunut kädet ristissä. Jumala kutsuu ihmisiä ihmeellisillä, jokaiselle erityisesti räätälöidyillä tavoilla.

Olen saanut antaa elämäni Jeesukselle, kaikki mun kipuni ja murheeni. Hän on mun vierellä kaikkialla, hän kuiskaa mun korvaan, minne on mentävä ja hänen armonsa saa kasvattaa mua. Elämäni ei ole muuttunut helpommaksi, Jumala on myös avannut kipeitä haavoja ja niiden desinfioiminen on sattunut. Olen joutunut kohtaamaan itsessäni olevaa katkeruutta, vihaa ja anteeksiantamuutta. Jeesus on kuitenkin antanut minulle kaiken anteeksi, hän antaa voimaa antaa anteeksi minua loukanneilla.

Saan iloita joka päivä siitä tietoisuudesta, että olen Jumalan lapsi, perillinen ja kuulun Jeesukselle. Jumala on täydellinen isä, joka ottaa kompastelujenkin jälkeen uudestaan ja uudestaan syliinsä, antaa aloittaa alusta. Jeesus on tie, totuus ja iankaikkinen elämä. Hän todella odottaa että voisi tyydyttää sinunkin kaipuusi ja saisi antaa sinulle yltäkylläisen elämän, josta ei puutu mitään.